tiistai 8. marraskuuta 2016

Voimaa leijonaemoista

Leijonaemot ry on erityislasten vanhempien yhdistys, jonka toiminta ei rajoitu tiettyyn diagnoosiryhmään. Leijonaemot toimivat yli diagnoosirajojen järjestäen vertaistukea erityislasten vanhemmille. Tutustu yhdistykseen täältä ja liity varsinaiseksi tai kannatusjäseneksi täältä!

Leijonaemoihin liittyminen oli joskus yksi parhaimmista päätöksistäni. Kaipasin yhdistysta tai ryhmää, jossa voin olla mitä mitä olen, sellaisen perheenä kun me olemme. Monet vammaisyhdistykset rajoittuvat tietyn diagnoosiryhmän sisälle, eikä me olla oikein koskaan koettu kuuluvamme täysin mihinkään yhteen diagnoosipohjaiseen yhdistykseen. Toki olemme monessa mukana, ja seuraamme ajankohtaisia asioita, otamme kantaa ja osallistumme tapahtumiin. Tuemme jäsenyydellämme yhdistyksen toimintaa, mutta emme silti koe saavamme välttämättä täydellisen hyvää tukea elämäntilanteeseemme. Leijonaemot on meidän erityislasten vanhempien yhdistys, jossa jokaisella meillä on kotona erilaiset diagnoosit. Meitä yhdistää yksi asia - ja se on kokemus leijonaemoudesta - kokemus erityislapsen vanhemmuudesta.

Ja se kokemus saa olla jokaisella erilainen.

Viikonloppuna järjestettiin Kangasalalla ensimmäiset Leijonaemo-päivät ja olinkin ilmoittautunut mukaan hyvissä ajoin. Hieman viime viikon vesivahigot ja Kasperin kuumeilut meinasivat muuttaa suunnitelmia, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna olen todella tyytyväinen että lopulta lähdin reissuun. Ajelin Tampereelle jo perjantaina ja pääsin näkemään muutamaa tärkeää ystävää - ja mikä tärkeintä - pientä ensimmäistä kummilastani <3 Ystävien näkeminen tässä lähiaikoina on muutenkin jäänyt todella vähäiselle - ja reissaamisen hankaluuden vuoksi varsinkin niiden, jotka asuvat 50km ulkopuolella meistä. Aina on tullut jokin este, jonka vuoksi en uskaltanut kovin varmaksi luvata meidän saapumista nytkään. Oli kuitenkin ihana nähdä ihmisiä pitkästä aikaa ja vaihtaa kuulumisia. Voi kun sitäkin aikaa olisi ollut enemmän.

Aamusta aloitimme leijonaemo-päivät aamupalalla ja tervetulotoivotuksella. Tutustuimme toisiimme niin, että jokainen kirjoitti yhdelle lapulle kysymyksen, ja lappujen kanssa kiersimme kysymässä kysymystä muilta ihmisiltä. Samalla kiertäessä vaihdoimme vähän muitakin kuulumisia ja oli ihana saada tietyille nimille kasvot. Tutustumisen jälkeen aloimme työstämään yhdistyksen tulevaisuutta - tai itse asiassa muistelemaan tulevaisuutta. Tämä työkalu oli itseasiassa sellainen, jota en olekaan koskaan käyttänyt - mutta hyvin mielenkiintoinen. Elimme siis vuotta 2025, ja mietimme minkälainen viimeinen 10 vuotta on ollut - mitä on tapahtunut. Tätä kautta pystyimme purkamaan sitä, mitä meidän ehkä pitäisi tehdä seuraavan 10 vuoden aikana päästäksemme sellaiseen tavoitteeseen, mitä tulevaisuudessa haluaisimme olla. Oli hassua ajatella, miten helppoa loppujenlopuksi tällaisella työkalulla oli toimia. Nauruakin riitti aikalailla, kun purkasimme ryhmissä tehtyjä tekeleitämme - varsinkin viimeinen esitys sai kaikki nauramaan ääneen. Sanna veti aika hyvän show, rautamimmi :)

Lounaan ja ryhmätyön purun jälkeen jakauduimme työpajoihin, jotka olimme ennalta sopineet. Ensimmäisessä työpajassa oli mahdollisuus osallistua joko taidepajaan, Asahiin tai mindfulnessiin. Itse osallistuin mindfulnessiin, koska se on kovin lähellä sydäntä ollut pidemmän aikaa ja koin sen juuri tarpeellisena siihen hetkeen. Jälkeenpäin ajateltuna olen hieman kade taidepajalaisille heidän tekeleistään (kuvittelin siis siellä olevan tylsää maalaamista tms.), mutta jälkiviisaushan on tunnetusti hyvä viisaus... Päiväkahvien jälkeen työpajat jatkuivat, toisessa työpajassa valittavana oli noista edellisestä kolmesta poiketen vielä neljäs: ryhti- ja kehonhuolto. Olin ilmoittautunut siihen, mutta koska mindfulness sai minun kehoni ja mieleni niin uskomattoman nopeasti rentoutumaan, halusin jatkaa samassa pajassa toiseen kertaan. Ja itse asiassa kehonhuoltoryhmäläiset valittivat kolotusta ryhmän jälkeen (joutuivat siis kai töihin), niin näin taas jälkiviisaana olin fiksu, että vaihdoin ryhmää (sain tehdä töitä mieleni ja sitä kautta kehoni kanssa ja se sopi tällä kertaa paremmin kuin fyysisen kehon kanssa työskentely).

Työpajojen jälkeen pidimme taukoa ohjelmasta ja saimme vapaasti tutustua erilaisiin messuständeihin. Esittelemässä olivat Forever, Me&I, Malike, Nosh, Fitline ja Oriflame. Oli mukava kiertää rauhassa kojuja ja tutustua niihin tuotteisiin, jotka itselle olivat mieluisia. Erityisesti itselle tärkeä piste oli Maliken piste. Siellä esittelyssä oli erilaisia apuvälineitä. Saimme tutustua paikalla olleisiin apuvälineisiin ja saimme kysyä meitä askarruttavista asioista. Maliken toiminnan tavoitteena on siis mm. tarjota erilaisia osallistumisen mahdollisuuksia vaikeavammaisille lapsille ja aikuisille. Maliken korttikampanjalla hankimme viimevuonna meille sen pienen lapsen talvi-invakelkan. Sitä pääsemme nyt toivottavasti testaamaan tänä talvena, kun viime talvena kundi oli sen verran huonossa kunnossa ettei hangille oikeastaan montaa kertaa päästy. Maliken pisteellä tutustuin myös tällaiseen UpSee-apuvälineeseen, jossa lapsi pääsee kokemaan kävelemisen aikuisen kanssa samaan aikaan. Tilasin apuvälineen meille joulukuussa kokeiluun, jotta voimme kokeilla olisiko tämä sellainen, jonka mahdollisesti haluaisimme hankkia omaksi. Ainakin vaikutti aivan ihanalta ja juuri siltä mitä haluaisin Kasperin kokevan - pystyssä olemista, kävelyn tuntemista - positiivisia onnistumisen kokemuksia.

Vuosikokousta aloittelimme illasta. Vuosikokous meni sujuvasti ja suunnitellusti ja minusta tuli Leijonaemot Ry:n hallituksen varajäsen! Olen todella otettu kunniasta ja luottamuksesta. Vakijäseneksi en vielä halunnut lupautua, koska työmäärää kotonakin on paljon. En kuitenkaan halua lupautua johonkin, johon minusta ei ole. Varajäsenenkin työmäärä on kuulemma reipas, joten tekemisen puutetta ei ole! Olen kovin innoissani uudesta luottamustoimesta! :)

Illalla nautimme päivällistä, kävin intialaisessa pikapäähieronnassa ja sen jälkeen saunottiin ja uitiin. Hierontoihin pystyi ilmoittautumaan etukäteen, ja jokaiselle halukkaalle oli varattu 20min aika. Se ei tosin kovin pitkä ollut, mutta jokainen (joka mahtui listaan) sai ainakin pienen palasen hemmottelua. Hoidot alkoivat jo aamupäivästä, jotta mahdollisimman moni pääsi. Minulla oli toisiksiviimeinen aika - mutta toisaalta aika kiva, että hoito oli juuri ennen saunomista. Pää oli kivasti öljyinen intialaisen päähieronnan jälkeen, eikä ollenkaan edustuskuntoisen näköinen :D Saunomisen jälkeen jatkoimme illanvietolla, jokainen jaksamisensa mukaan. Illanvietossa ohjelmassa oli myös tietovisa, joka meidän mielestä toki oli ihan epäreilu, ja nettiyhteysongelmien vuoksi putosimme pelistä ennen sen loppumista. No, meidän ryhmä "urpot" oli muutenkin niin surkea :D Olisimme toki pärjänneet paljon paremmin, jossei aiheena olisi ollut yhdistyksen historia ;)

Sunnuntaina aamusta sai käydä aamujoogassa, mutta meitä oli monta kyllä niin väsynyttä, ettei meitä saanut millään revittyä joogaan. Itse voitin edellisen illan arvonnassa äänimaljahoidon, joka sitten toteutettiin aamusta ennen aamupalan loppumista, jotta kerkesin vielä nappaamaan pikakahvin ja hotkimaan puuron kiduksiin. Aamupalan jälkeen työntekijän jakautuivat erilaisiin vaikuttamisryhmiin (vaikuttamistoiminta, vertaistuki, tiedotus, varainkeruu) ja me saimme sukkuloida ryhmissä ideoimassa, ajattelemassa ja keskustelemassa. Oli ihan kiva tyyli, mutta aikaa tuntui taas olevan liian vähän. Purussa huomasimme kyllä, että uusia ideoita tuli paljonkin ja paljon ajatuksia tulevaisuudelle lisää. Myös me hallituslaiset tulemme työskentelemään jatkossa näissä työryhmissä, joten oli hyvä päästä tutustumaan toimintaan ja tulevaisuuden ajatuksiin jo nyt.

Lounaan jälkeen meille oli järjestetty Amazing Race-tyyppinen kisa, jossa ryhmittäin kisailimme erilaisissa toimintapisteissä. Oli hauskaa, kun piti yhdessä pähkäillä toimintatapoja ja vastauksia. Tämäntyyppistä toimintaa kaipaisin kaikkiin näihin muidenkin yhdistysten tapaamisiin enemmän - hauskaa ryhmäytymistä, yhdessä tekemisen iloa. Paljon naurua. Emme ihan voittaneet (vaikka tavoitteena se toki olikin), mutta yhtään ei harmittanut. Lämmin tuli kyykätessä ja touhutessa. Ainoa harmi oli, että vain yksi rasti kuudesta oli ulkona - ulkona kun oli aivan mahtava lumisade ja pakkaskeli. 

Kisan jälkeen salissa meille oli puhumassa kouluttaja Susanna Knuuttila True Hearts Oy:stä. Hän puhui oman voimavaratilan löytämisestä. Olin odottanut hieman erilaista tilaisuutta, ja jotenkin levottomasti istuin penkkiin kuuntelemaan. En tiennyt, jaksaisinko ihan varmasti istua tuntia paikallaan, mutta oli uskomatonta huomata, että kaikki kuuntelivat ihan hiljaa paikallaan. Ne sanat kolahtivat niin voimakkaasti varmasti meihin jokaiseen, ettei tullut edes mieleen venkuroida penkistä mihinkään. Teimme myös hieman pidemmän mielikuvaharjoituksen, jossa pääsimme omien voimavarojemme äärelle. Pääasiana oli se, että jokaisella meillä on ne kaikki voimavarat mitä tarvitsemme, ne eivät vaan välttämättä ole meillä tietoisesti käytössä. Niiden löytäminen jokaiselle itselleen on se työ. Mielikuvaharjoituksen jälkeen kirjoitimme kolmelle eri paperille kolme eri asiaa, joita toivoisimme itsellemme enemmän. Teimme harjoituksen niiden avulla, jossa ajattelimme jokaista sanaa erikseen ja sitä tilannetta, jossa meillä on ollut sitä. Luin ensimmäisen sanan paperilta: armollisuus. Meidän piti ajatella sitä tilannetta, jossa meillä on ollut sitä ko.sanaa. Ajattelin siis tilannetta, jossa olen ollut itselleni armollinen. En voinut välttyä kyyneleiltä, todellisuudessa kyynelvirta avautui ja kyyneleet vain valuivat kasvojani ja kaulaani pitkin. Miten voikaan olla niin järjettömän vaikeaa olla itselleen armollinen? Sehän lähtee tosissaan vain siitä, mitä minä itselleni annan ja suon, se voimavara tosissaan on minussa itsessäni. Astuimme paperin päälle kun tunne oli kaikista voimakkain ja päästimme sen tulemaan meistä ulos. Sen jälkeen astuimme paperista kauemmaksi ja ajattelimme ihan jotain muuta. Toistimme harjoituksen uudestaan niin kauan, että sama asia ei aiheuttanut niin isoa tunneryöppyä. Se tuntui voimauttavalta - tajusin sen, että vain itse voin vaikuttaa omiin voimavaroihini ja siihen, miten niitä käytän.


Kolmannen - stressittömyys - sanan kohdalla tökkäsi. En vain kyennyt ajattelemaan sellaista hetkeä, jolloin olisin ollut stressaantunut. En kyennyt astumaan paperin päälle, koska en saavuttanut mitenkään sitä tunnetta, joka olisi pitänyt olla. Järkytyin hetkellisesti, ja kyyneltulva avautui ihan siitä, etten muistanut itseäni stressittömänä. Kauhulla näin ympärilläni ihmisiä, jotka astuivat omien lappujensa päälle, vaikka minä vain seisoin paikallani. Tajusin, että tämä on asia jota minun on työstettävä elämässäni eteenpäin, varmasti ihan ammattilaisen kanssa. Myöhemmin tulin myös ajatelleeksi, että stressittömyyttä en varmasti koskaan tule saamaan enkä tiedä haluanko sitä, muttä vähempi stressitaso jopa riittäisi näin aluksi. Se on ihan mahdollista, mutta sen kanssa joutuu varmasti tehdä ihan hurjan paljon töitä.

Voimavaratilakoulutuksen jälkeen meille puhui vielä kokemusasiantuntija, jonka sanat ja tunteet upposivat taas täysin - tajusin oikeasti sen, että moni asia on vain meistä itsestämme kiinni. Vain me itse voimme vaikuttaa siihen miten asiat koemme, mitä teemme ja päätämme. Kukaan ei voi ohjata meitä mihinkään - jos emme itse ole valmiita.

Meidän ryhmän kaaviota siitä, miten rakennetaan/pidetään yllä toimiva ja hyvä yhdistys.
Huh, todella voimauttava viikonloppu. Nämä ovat niitä asioita, joilla jaksaa eteenpäin. Nämä ihmiset ovat niitä, joiden kanssa koetaan nämä asiat samalla aaltopituudella. 

Eri ikäisiä, kokoisia, näköisiä. Eri lähtökohdat, asuinpaikat, kiinnostuksen kohteet. Meitä kaikkia silti yhdisti se tärkein - kokemus vanhemmuudesta erityislapsen vanhempana.

Kotiin tullessa hoidosta kotiutui kuumeinen tyttö ja toisesta hoidosta hieman puolikuntoinen poika. Viikko taas näyttää mitä sairastamissaralla tuleman pitää. Tällä hetkellä fiilis on kuitenkin hyvä. Kävin eilen purkamassa asioita omassa terapiassa ja sen jäljiltä tuntui, että olen taas kuin uusi ihminen. Kaikki se tajuaminen, mitä omassa päässään tekee, kun vain saa sanoa jollekin asiat ääneen. Olen onnellinen ystävistäni ja ihmisistä lähelläni - myös niistä jotka ovat lähellä hiljaisemmin ja ujommin.

Kohta pitäisi suunnata omaan hammaslääkäriin ja illasta ostoksille. Mulla pyörii päässä noin miljoona viisisataatuhatta kolme ideaa jouluun. Koristeluun, lahjoihin, ja kaikkeen ihanaan. Ollaan jo vähän väkerretty käsitöitä joululahjoiksi tai koristeiksi, mutta ajattelin tehdä niistä siten lähempänä joulukuuta ihan oman postauksen. Nyt haalitaan lähinnä ideoita (joita ei todellisuudessa tarvitsisi yhtään lisää..) ja materiaaleja niihin. 

ps. Käsityötarvikkeet eivät todella ole halpoja.

pps. Kasperin uusi lempilaulu on "tip tap"

2 kommenttia: