sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Paluu keskosuuteen - tie haavoittuneisiin muistoihin

Eilen sain postissa kauan odotetun haalarin Kasperille. Löysin joitain kuukausia sitten tämän ihanan ja hyvin paljon tunteita herättävän kankaan ja tiesin heti haluavani teetättää siitä ukolle haalarin. Tähän hommaan suostui toinen erityislapsen äiti, jolla ompelukone pysyi "hieman paremmin hanskassa" kuin minulla, eli siis pesi minut 6-0 ompelutaidoissaan. Hänelle projekti näytti myös olevan "kunnia-asia" kun kyseessä oli kangas, jolla oli paljon enemmän merkitystä. 

Todella paljon merkitystä.

Hätähousu. Tärkeintä maailmassa. Yllätys. Epäkypsä & täydellinen. Väsymys. Ilo. Kipu. Elämänperhonen. Sisupussi. Sairaala. Nenämahaletku. Vertaistuki. Edistysaskel. Tietämättömyys. Saturaatio. Menettämisen pelko. Hämmennys. Epäusko. Ahdistus. Kiitollisuus. Meidän perhe.

Näitä sanoja kangas sisälsi. Näitä sanoja ja kymmeniä muita, jotka tulivat tutuiksi Kasperin alkuajoilta. Näitä sanoja, joita sadat muutkin äidit ja isät pyörittelevät mielessään. Voimasanoja, sekä negatiivisia että positiivisia. Nämä sanat saivat minut taas hauraiden tunteiden valtaan. Muistelemaan menneitä, niitä haavoittuvaisia ja pelonsekaisia päiviä ja tunteja, jolloin kaikki oli yhtä sumua. Toivoa selviämisestä, pelkoa menettämisestä. Miten yhdessä kankaassa voidaankaan kiteyttää kaikki se tunne, jota ensimmäiset viikot ja kuukaudet saivat minussa aikaan.




Tällä kankaalla ja uudella haalarilla olikin erityinen eheyttävä merkitys. En tiedä pystynkö käyttämään sitä ikinä, ja onneksi se on vielä hurjan iso. Ehkä laitan sen vain henkarissa esille muistuttamaan siitä, miten siitä pienestä miehenalusta on kasvanut jo näin iso poika. Miten alun pelko ja epävarmuus on muuttanut muotoaan. Pelko ei ehkä koskaan katoa, epävarmuuskaan ei kovin varmuudeksi muutu, mutta rakkaus ja toivo säilyy aina.

Sille, joka tällä hetkellä kamppailee keskosuus-asioiden kanssa, katso! Niin pienestä ne ponnistaa, mutta niin isoksi ne joskus kasvaa <3

Pienistä tulee myös tosi isoja tyttöjä
Pieniä pipoja, lapasia villasukkia. Ikäeroa näillä on sen vajaa 3 vuotta, kyllä pienistä tulee vain sittenkin niin isoja.
44cm vs 92cm
Muistoja keskosuusajoilta Lastenklinikan teho-osastolta
Maailman keskoslasten päivää vietetään kuukauden päästä 17.11.2016. Silloin lisää keskosuudesta; ajatuksia ja oivalluksia ja fiiliksiä meidän perheen keskostaipaleelta.

Tsemppiä jokaiselle keskosen ja sairaan lapsen vanhemmalle <3 ja iso iso kiitos Emma että teit tärkeästä kankaasta tämän haalarin, jolla on todella iso merkitys <3 

15 kommenttia:

  1. Voi tuota pientä poikaa kuinka elämäniloinen ja suloinen voikaan olla <3 nuo positiiviset tsemppisanat kuvaavat häntä hyvin; täydellinen sisupussi, teidän perhe <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitämme <3 on se, mun täydellinen taistelijamies :)

      Poista
  2. kaunis kirjoitus kitos siitä minulakin on iso tyttö joka joskus olut keskonen joten tiedän juuri noista samoista ajatusista mitä sinula on. siitä vain on muutamakymmenenv vuotta aikaa minula.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) samoja ajatuksia vaikka mennytkin enemmän, tuskin ne muistot koskaan täysin katoaa :)

      Poista
  3. Täällä blogia lukee rv 27+3 syntyneen tytön äiti. Tuttuja nuo ajatukset keskosuudesta, itsellä vielä tilaamatta tuo kangas. Hyvää syksyn jatkoa teille. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentoimisesta. Pienestä se on teilläkin lähdetty <3 hyvää syksyn jatkoa myös teille :)

      Poista
  4. Voi, ja miten suloinen Pikkarainen! Tuossa haalarikankaassa kyllä kiteytyvät monet tunteet täydellisiksi sanoiksi. Oma pikkukeskoseni, tyttö kullanmurunen, täyttää tasan viikon päästä kahdeksan vuotta ja painokin on jo 20-kertaistunut. Ei voi sanoa muuta kuin että pienikin se maasta ponnistaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, juuri näin. On se uskomatonta mitä niistä pienistä taistelijoista tulee <3

      Poista
  5. Ihana lukea tarinanne. Et usko kuinka paljon nämö kuvat ja kirjoitukset lämmittävät. Vuosien haave kankaasta omine muistoineen ja tunteineen. Ja kun kuulee, että tällä on merkitystä muillekin.

    Voimia ja onnea arkeenne! ♡

    //Elina

    Ps. Haalarista tuli tosi kiva!
    Pps. Saanko jakaa blogitekstisi yrityksen sivuilla? 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On sillä, iso merkitys <3 toki saa jakaa yrityksen sivuilla :)

      Poista
    2. Kiitos. <3 Jaettu.

      Ps. Näin keskiviikkona lounaalla meidän yhteisen tutun. :D Maailma on pieni!

      Poista
  6. Voi kuinka suloinen poika ja upea haalari♥

    VastaaPoista
  7. Poikasi on varsinainen hurmuri! Mikä valloittava hymy. Meidän kuopus syntyi rv 31+3 1250g painosena. Haalarin tekstissä niin tuttuja tunteita. Niin ne pienet kasvaa. Tällä hetkellä kuopuksemme on 7v ja innokas ekaluokkalainen. Aurinkoisia syyspäiviä!!

    VastaaPoista
  8. Ihana pikkukaveri ja kertakaikkisen ihana haalari <3!

    (nuorimmaiseni 29+1; 870g. Nyt 12v.)

    VastaaPoista