keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Lomaa ja unitutkimusta

Viime viikolla lomailimme koko perheen voimin aivan ihanassa paikassa, johon kuului kolmen päivän ajan luontoa, aurinkoa, ratsastusta, ihanaa kotiruokaa, rauhassa olemista, eläimiä, iloa ja naurua ja vertaistukea. Jokainen meistä pääsi ratsastamaan, kukin omien kokemuspohjien mukaisesti. Itse pääsin jopa hyppäämään esteitä, mitä en ole moniin vuosiin tehnyt! Aluksi pelotti, mutta lopulta tuntui, että niitä esteitä olisi jopa voinut vähän korottaa!

Panikoin aiemmin hieman loman vuoksi, koska Kasperin hoito on kuitenkin senverran haastavaa, että häntä voi olla vaikea jättää kenenkään hoitoon. Tarkoitus oli kuitenkin itsekin päästä mahdollisesti edes kerran ratsastamaan. Kaikki meni kuitenkin superupeasti! Tyttökin nautti täysillä, paikalla oli samanikäisiä lapsia ja lapsilla oli ihan omat touhut keskenään. Typykin ratsasti loman aikana 4 kertaa! Olisi varmasti ollut koko päivän aamusta iltaan selässä jos olisi saanut itse päättää.

Oli niin ihanaa, että kaikki oli tehty valmiiksi. Kämppää ei tarvinnut siivota ja ruoka tehtiin valmiiksi. Keittiölle propsit siitä, että he tekivät Kasperille omat soseruuat, joita poika itseasiassa söi yllättävän hyvällä mielellä! Eipä ole kuukausiin syönyt muutaman päivän aikana noin paljon! Kasper suostui ottamaan myös vettä ruiskusta muutamia millejä kerrallaan, varmaan oli kova jano kun kuumuus painoi päälle. Itse en tosiaan ole mikään kesäihminen, tai lämpöihminen paremminkin, mutta olihan se ihanaa että sää suosi meitä niin upeasti. Kuulemma samaisella lomalla ei koskaan ole grillattu aiemmin ulkona säiden vuoksi!

Pääsimme käymään myös saunassa ja paljussa, tyttö etenkin nautti "uimisesta" hurjan paljon. Olisi siinä pihapiirissä ollut myös lampi jossa olisi saanut uida, mutta siihen emme tällä kertaa ehtineet (halunneet).

Kasper ei niin välittänyt koko ratsastamisesta, se oli aika pelottavaakin näin aluksi. Lomalta kotiin palattua kaikki on kuitenkin ollut "i-ha-haa". Taisi silti vähän hevoskärpänen häntäkin puraista ;)



Loman jälkeen koitti äitienpäivä, joka koostui todella monenlaisista tunteista vähän laidasta laitaan. Siitä olen ajatellut kirjoitella omaa postausta, joten jäämme odottamaan oikeaa aikaa sille. Se ei kuitenkaan mennyt kuin ennen ja oli hassua huomata omat tunteet tässä tilanteessa.

Maanantaina meillä oli Kasperin kanssa unipolygrafia-tutkimus sairaalalla. Iltapäivästä menimme laitattamaan piuhat valmiiksi. Niitä tuli eri puolille kroppaa ja päähän. Niillä mitattiin niin hurjan monia eri asioita, että en itsekään muista kaikkea. Siinä kuitenkin syynätään mm.hengittämistä, liikkumista, unenlaatua, aivotoimintaa ja hapettumista koko yön aikana. Iltapäivästä kun piuhat oli saatu laitettua valmiiksi, pääsimme ulkoilemaan koko illan ajaksi ennen tutkimuksen alkua. Kävimme rantakahvilassa ystävän kanssa nautiskelemassa lämpimästä säästä ja hyvästä kahvista ja kävelimme pitkän lenkin ulkona. Kasperkin nautti lämpimästä säästä ja ulkoilusta. Illasta valuimme sairaalalle takaisin tekemään iltahommia ja katsomaan lätkää. Unitutkimuksen hoitaja tuli 21 jälkeen osastolle ja tutkimus aloitettiin. Kasper oli niin väsynyt että nukahti piuhojen kanssa miltei samantien sänkyyn. Yö oli levoton, kummankin puolesta. Aamulla 6:15 hoitaja tuli lopettamaan tutkimuksen ja herätti kundin. Melkein itketti, kun kovin hyvät yöunet ei olleet pohjalla.

"Ei sinänsä kiire, mutta tähän tulee uusi lapsi kahdeksalta"




Välillä tulee sellainen tunne, että kaikkialla on kovin kiire. Vaikka ymmärrän että kaikki on aikataulutettua, niin tuntui kovin siltä, että meidät häädettiin sairaalasta pois. Toki, hyvä niin, koska kukapa siellä haluaisikaan asua. Meidän kohdalla ei ehkä oltu mietitty asioita loppuun asti mm.aamulääkeasioiden/suihkujen/hoitotoimenpiteiden tiimoilta, mutta selviydyimme kamoinemme silti sieltä kahdeksaan mennessä pois. Kahvila ei ollut vielä auki, mutta vakiasiakas sai kupposen tiskin takaa ja oli tyytyväinen aamukahviinsa.

Kasper on nyt toista päivää hoidossa ja tulee huomenna takisin. Olen ehtinyt siivoilemaan ja hoitamaan asioita, näkemään ystäviä ja soittelemaan muutamista tärkeistä asioista. Tytön kanssa ollaan touhuiltu mm.käyty syömässä, kaupoilla, tallilla, katsomassa eläimiä, pelailtu unoa ja afrikan tähteä ja oltu pihalla. On ihana kun meilläkin on välillä ihan laatuaikaa toisillemme, vaikka nykyään touhuilemmekin paljon kaikkea yhdessä. Huomenna olisi vielä aamupäivästä vapaata (kirpparia ym) ja iltapäivällä tytön ratsastus, sitten haemme kundin takaisin kotiin.

Viime viikolla heräsi useita ajatuksia blogiin ja moni teksti odottaa päässä kirjoittamista. Eiköhän nekin sieltä vielä joku päivä tekstiksi muutu. Tänään on tullut useita mukavia uutisia koskien kummankin lapsen asioita, ja tästä on hyvä jatkaa tätä viikkoa.

Lähipäivinä tulossa blogin facebook-sivulle arvonta, joten seurailethan siellä ja täällä!

Väriloistoa klinikalla
Ja lisää..

4 kommenttia:

  1. Meillä on kaikille kolmelle tehty nuo unitutkimukset. Ei mitään helppoja juttuja ollenkaan. Kokeen jälkeen on aina ollut kuin usvassa kulkisi.
    Kivoja kuvia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on, jotenkin tuntui rankalta vaikka oli aika nopeasti ohi! :)

      Poista
  2. Näin inserttinne Elämä lapselle konsertissa ja se liikutti minua todella paljon. Olen siitä lähtien käynyt välillä lukemassa blogiasi. Omat lapseni ovat terveitä, joten en osaa todellakaan kuvitella, millaista arkenne on. Sydäntä särkee, miten paljon suloinen poikasi on joutunut käymään läpi. Toivon molemmille lapsillesi kaikkea hyvää ja sinulle paljon jaksamista. Hienoa, että pääset välillä rentoutumaan ja nauttimaan ratsastuksesta ym. Se tulee varmasti tarpeeseen! Aurinkoista kesän odotusta teille (vaikka et lämmöstä pidäkään) :).

    VastaaPoista