perjantai 23. lokakuuta 2015

Lomaa ja epätietoisuutta

Heippa!

Blogissa on vallinnut hetken tauko, ihan tekee toki hyvääkin välillä olla poissa tietokoneelta. Syynä on kuitenkin se, että olimme viikon lomailemassa ja mobiililaitteet saivat hetken sen aikana hengähtää. Olin ajatellut kirjoittaa lomasta heti sieltä palattuamme, mutta niinhän siinä kävi, että arki syöksyi aika ryminällä vastaan ja muutti suunnitelmia. Useamman päivän ajan - kotiutumisestamme lähtien olemme nyt olleet sairaalassa, joten aikaa ei ole kirjoittamiseen ollut - eikä jaksamista.

Tiistaina tulimme kotiin ja Kasper oli edellisen viikon aikana oksennellut ja ollut huonovointinen. Vatsa oli kuitenkin toiminut ns.normaalisti huuhteluiden avulla (ei toimi siis spontaanisti nykyään muuten) mutta huhteluiden jälkeen oli mennyt todella huonovointiseksi. Tiistaina teimme huuhtelut kotona ja Kasper muuttui selvästi todella huonovointiseksi, kalpeaksi ja oksensi. Silloin päätin, että mun on lähdettävä käyttämään poika päivystyksessä. Myös kuivumisen merkkejä oli, ja Kasper olikin lopettanut myös syömisen lähes kokonaan.

Päivystyksessä meitä tutki lääkäri ja kukaan ei oikein vielä varmaksi osannut sanoa mistä tämä kaikki johtuu. Otettiin keuhkokuva, vatsan röntgen, labrat ja perustutkimuksia tehtiin, eikä mistään oikein löydetty mitään. Kasper oli itkuinen - ei ollenkaan oma itsensä. Lämpöä oli vähäsen, mutta muuten kaikki oli suht rauhallista. Kasper oli kylläkin kuiva, mutta nesteytystä ei klinikalla aloitettu. Lääkäri kotiutti meidät vasten tahtoani virus-vatsatauti-epäilyn kanssa kotinesteytykseen. Ilmoitin hänelle jo silloin, etten kuuna päivänä usko tämän olevan vatsatautia ja olin varma, että olemme seuraavana päivänä uudestaan päivystyksessä. Tiesin, ettei nesteytys onnistu kotona.

Lastenklinikan parkkipaikalle autoon päästyäni puhkesin kyyneliin. Tää oli niin nähty.

Me ollaan varmana huomenna takaisin.

Torstaina aamu alkoi suhteellisen hyvin, Kasperilla oli fysioterapia ja jaksoi sen ajan tosi mukavasti. Otti kontaktia, hymyili ja kujeili jonkin verran. Söi vajaan purkillisen sosetta aamupalaksi ja otti lääkkeet hyvin. Nukkui reilu tunnin päikkärit, jonka jälkeen aloin huuhtelemaan suolistoa uudestaan. Meni 10-15min, jonka jälkeen poika valahti aivan valkoiseksi, alkoi rajusti oksentamaan, ja oli niin tajunnan rajamailla että huhhuh.. Ei reagoinut puheeseen, ei kosketukseen, nipistykseen ym.. Hetken jo mietin soittavani ambulanssin, mutta poika tuli onneksi vähän enemmän hereille sen jälkeen. Pakkasin kamat ja lähdettiin takaisin klinikalle.

Nyt tilanne on siis se, että Kasper otettiin toissailtana sairaalaan osastolle onneksi sisään. Keskiviikkoisessa vatsan röntgenissä olikin näkynyt tuketta suolistossa, joka ilmeisesti nyt kuivuman ja muutaman muun asian kombinaationa aiheutti tämän romahtamisen ja oksentelemisen. Suolistoa on yritetty yli vuorokausi osastolla tyhjentää tuloksetta. Oksentelu on loppunut, mutta tyhjennysten ja huuhteluiden jälkeen miehestä kuoriutuu taas hyvin voimaton ja sekava kaveri, joka ei oikein välttämättä jaksa ottaa kontaktiakaan. Onneksi osastolla on rauhallista ja hoitajat lähellä ja lähes koko päivän on saanut olla äitin tai hoitajien sylissä. 

Itse tuntuu, että olen vain yhtä kysymysmerkkiä. Ei ole mitään tietoa, miksi suolisto käyttäytyy noin ja miksi ongelmat ovat niin vaikeita. En osaa kuvitella, mitkä ovat seuraavat askeleet Kasperin hoidossa. Vaikka tämä asia nyt tästä saataisiin hoidettua, mitä sitten seuraavaksi? Milloin kaikki taas uusiutuu, miten, ja miksi? Kukaan ei oikein osaa vastata mihinkään.

Ajan kanssa nyt odotellaan tietoa. Toivotaan että Kasperin vointi kohenee pian, kuivuma on onneksi jo saatu hoidettua ja sen puolesta vointi on jo parempi. Huominen tuo toivottavasti lisää tietoa.

Palailen aiheeseen kunhan poika pääsee kotiutumaan sairaalasta ja ajatukset hieman selkiintyvät.

Hyvää viikonloppua!

2 kommenttia: