maanantai 11. toukokuuta 2015

Äitienpäivää, allergiaa ja sokeriseurantoja

Heipähei!

Viikonloppu meni taas tuosta noin vaan. Ajattelimpa näin maanantain kunniaksi kirjoitella vähän kuulumisia meidän arjesta.

Viime viikko oli meillä yllättävän rauhallinen.. Lääkäri- ja sairaalakäyntien (muutamaa lukuunottamatta) enemmän meidän arkea painoi kauhea asioiden selvittäminen. Milloin oltiin yhteydessä hoitotarvikejakeluun, milloin kirurgiselle osastolle, epilepsiaosastolle, epilepsiahoitajiin, kirurgiseen hoitajaan, infektio-osastolle.. Ja lähes kaikki tietenkin eri syistä. Piti hoitaa lähetteitä kuntoon, saada hoitotarvikkeita ja juuri niitä oikeita (se tuottikin vähän harmaita hiuksia) ja sen sellaista.. Yksiä RUISKUJA metsästettiin/niiden asiaa hoidettiin yli 2 tuntia. Miettikää, ruiskut! Huhhuh.. 

Näihin asioihin ja niiden hoitamiseen menikin tosiaan monta monta tuntia viikosta. Muuten meidän arki oli suht rauhaisaa. Kävin itse omalla diabeteshoitajalla hakemassa sokerisensorin, kun omat sokerit ovat hieman kohoilleet tuntemattomasta syystä. Päätin tsemppailla omassa hoidossani vielä enemmän ja selvittää nämäkin sokerinousut, jotta hoito ja vointi olisi mahdollisimman tasaista. Kasperin neurologin kanssa juteltiin, ja siitä puhelusta jäi kyllä aika surkea fiilis. Vähän tuli sellainen kuva, että koska lapseni on monisairas, niin hänen kaikkia oireita ei oteta vakavasti. Tai ainakaan niihin ei puututa niin tarkasti, kuin terveellä lapsella. Enkä ole todella ainut, joka tähän samaan ongelmaan on törmännyt, valitettavasti. Osaksi varmaan kyse oli kuitenkin siitä, että neurologi oli meidän oman ihanan neuron sijainen, ja hänen tyylinsä ilmaista asia oli "vieras", enkä aina tiennyt sanooko hän jotain ilkeyttään vai niin, ettei tajunnut että se voi satuttaa minua. Apteekkireissu käytiin myös tekemässä, ja kyllä hetken nolotti kun yritin kärräillä letkuravitsemusvalmisteita kotiin ehjänä.. Toin ne siis ostoskärryillä apteekista autoon. Autosta hain ne meidän Emmaljungilla, jotka juuri ja juuri kestivät painon :D Kaikkeen sitä joutuukin...


Perjantaina käytiin Kampissa moikkaamassa mun diabeteskavereita, ihana naureskella pöydän ääressä ja yhdessä miettiä montakohan hiilaria meidän salaatissa oli. Yhdessä mietittiin, miten sensorin saa toimimaan ja milloin se vaihdetaan, minkälaiset hoidot kelläkin on, miten kenenkin sokeriarvot käyttäytyy jne. Vertaistuki - siinä on voimaa <3

Oltiin juuri lähdössä Kampista kotiin, kun huomasin Kasperin vaippaa vaihtaessa hänellä hirveän allergisen reaktion. Aamulla meillä oli hoitaja ja hän jo mainitsi ihottumasta, mutta se kuulemma lähti silloin aamusuihkun aikana pois. Nyt ihottuma oli noin 10x pahempi ja sitä oli ympäri kroppaa: jaloissa, vatsassa, taipeissa, kasvoissa ja käsissä. Lähdettiin nopeasti kotiin ja annoin kotona allergialääkettä. Kun allergialääke ei tuntunut tehoavan ja Kasperin hengitys tiheentyi ja muuttui hieman vaivalloiseksi, lähdettiin päivystykseen tarkistukseen.


Päivystyksessä odotettiin noin neljä tuntia, kunnes päästiin lääkärille. Lääkäri totesi, että allerginen reaktio taitaa olla.. Tiesin itse, että reaktio johtui letkuravitsemusvalmisteesta, jota olimme nyt reilu 2 päivää letkuttaneet.. Tosi kiva, sitä on muutama laatikko kotona... 

No, viikonloppu pääsi alkamaan sitten kun kotiin päästiin. Lauantaina käytiin porukalla korkeasaaressa ja reissu oli ihan mukava :) Letkutukset ja muut hoitotoimenpide-asiat mietityttivät aluksi aika paljon, kun mietin, viitsitäänkö lähteä niin kauas ja niin pitkäksi aikaa. Tai kauas ja kauas, mutta sekin on suhteellinen käsite tässä tilanteessa. Kaikki meni kuitenkin suhteellisen kivasti, poika sai ruokansa suht ajallaan ja kaikilla oli ihan kivaa :) Päällimmäisenä reissusta kaikille jäi varmasti mieleen "tappajalinnut", siis hanhet, jotka hautoivat muniansa keskellä kävelytietä ja heidän apurit hyökkäilivät ohikävelevien ihmisten päälle. Meinas itellekin tulla muutaman kerran lievä paniikki kun väisteli vihaisia hanhia :D


Äitienpäivä, tuo paljon odotettu päivä saapui sunnuntaina. Tytön kanssa oltiin puhuttu vähän jo ennakkoon siitä, että olisi kiva, että mulla olisi kaksi kilttiä lasta äitienpäivänä. Neiti oli valmistautunut tähän päivään jo yli viikon tekemällä omia askarteluja kotona ja kaikenlaisia juttuja päiväkodissa. Aamulla hän yllätti mut herkkulautasella, johon oli koonnut karkkia, suklaata, pistaasipähkinöitä, kuivattuja karpaloita ja sipsiä. Pahoitteli kovasti, ettei "muistanut mun sokeritautia" ja ovelasti ilmoitti että "voi syödä kyllä mun karkit". Ilmoitin, ettei muutama karkki haittaa minun aamua, ja olihan hän tehnyt itselle samanlaisen herkkulautasen (siinä oli vaan vähän täydempi karkkivarasto..). 


Äitienpäivänä oli muuten mukavaa. Käytiin pihalla lasten kanssa ja Kasperkin ensimmäistä kertaa tajusi hieman, mistä kävelyssä on kyse! Vaikka ei varaa jaloilleen eikä todellakaan pysy pystyssä, niin ekaa kertaa nosteli ulkona jalkojaan näyttäen, että tietää ehkä mitä siellä pitäisi tehdä! Wau, hieno edistysaskel :)


Ilta vietettiin perheen kesken kakkukahvien merkeissä. Yhdessä katsottiin myös maikkarin dokumentti. Dokumentti aiheutti kommenti- ja keskusteluvyöryn mun puhelimessa, ja ilta meni siinä vähän säheltäessä. Unohdin about kaikki jutut mitä mun oli tarkoitus tehdä sunnuntai-iltana ja tänään aamulla missattiin sitten tytön ensimmäinen päiväkotitaksikuljetus.. 7:47 taksikuski soitti, meinaako tyttö tulla ollenkaan kyytiin. En edes tajunnut, että olin täysin unohtanut koko kyydin! No, huomenna koitetaan sitten taksikyytejä uudestaan.

Siskolta saatuja itsetehtyjä suklaita <3

Tänään tää maanantaipäivä on mennyt taas vähän sumussa. Tuntuu kuin ei olis mitään fiksua saanut aikaan, vaikka ollaanhan sitä tänäänkin touhuttu kaikenlaista! 




Huomenna mennään myös diabeteskeskukseen palauttamaan mun sensori ja hakemaan Kasperille oma sokerisensori. Saa nyt sitten nähdä mitä se näyttää, että minkälaista diagnoosia meille sitten tyrkytetään!

Nyt, hyvää yötä ja mukavaa alkuviikkoa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti